Miten sen menneen
sillä tavoin
kullatuin reunoin
mieleeni palautan
Minä kun olin aina
sillä lailla
Minulla oli
levottomat kädet
ja luova mieli
Minussa oli
jotain
Harvemmin olin
se saamaton
osapuoli

Miten sen
vieläkin
Minä sitä ympäröivää
maailmaa
harvemmin
yksin paransin
Minähän sitä
tyrkylle harvemmin
Minun paras taitoni
oli olla läsnä
tyrkyttäytymättä

Minä kun olisin
vain.....
Silmästä silmään
keskustellen
läsnä ollut
Aina ne jotenkin
onnistuivat
ujuttautumaan
Mutt olihan se
siinä niin liki
Pirun mukavaa
levottomin käsin
vierissään levähdellä