Runoilijakaan
ei ole sähköttä
käyvä eläin
Tänään sen taas
Vaarin käy kun on
vakaa mieli ja
levottomat
kirjoituspöydän alla
levottomasti
heiluvat jalat

Tänään sen nenääni
kuin entisaikaan
parturiliike Nelmassa
Kärähtäneen naisen
tai miehen karvan
kärähtämisen hajun
Runoilijakaan
ei ole sähköttä
käyvä eläin
Sieltä se joskus
sermintakaisesta
Pöllähti nenääni
palaneen,,,,
naisen karvan haju

Alkoholin polttamalla
vähän vanhemman
naisasiakkaan
säröisällä äänellä
Auttakaa mut pois
tämän kuvun alta
Tämä on aivan liian
kuuma,,,,,
Huuhaatakos koko puuha
Naama punaisena
käuhu kasvoillansa
Ulko ovesta liukkaasti
pappilan mäkeen

Sinne se matka
sen äkeän asiakkaan
Jälkeensä jäi vain
kärähtäneen
keratiinin pistävä haju

Nyt näin taas vaarin
levollisesti levottomaan
vanhan miehen
runoudesta
herkistyneeseen
väräjävään sieluun
Mistä tämä haju
vanhoista tuttu
Kärähtäneen
tuoreen lihan tuoksu
Sammui valot
Lakkas toimimasta
tietokone,,,,,

Sulakekos sen
Katsoin epävarmasti
tunnottomia jalkojani
Herra varjele millainen
oli jaloissani
tietokoneeni
sähköjohtojen
sekasotku