Et suinkaan aio
makoilla
koko päivää...
Siinä ne menivät
komeaakin
komeammat
päiväunikuvat...
Vieläkin ihmettelin
mielessäni...
Mitä minä menetin
Mitä menetti
ympärilläni oleva
Varsinaisen
Adoniksen mieleni
ulkopuolinen
maailma....

Miten hän kehtasikin
Hävitti mielestäni
Seireenit Sylfidit
ja muur Nymfit
että metsän neidot
Väitti että hymyilin
liian leveästi
Puhuin selvästi
vaihdoin viestejä
vieraiden
houkuttelevien
naaraide kanssa
Kielelläni kostutin
luivia huuliani
Inisin ja ulvahtelin...

Eihän sinua voinut
siihen tilaan jättää
Pelko mieleeni että
sydämes ottaa ja
Läähätykses näin
kesken päivää loppuu
Huutelit jotakin
Luulin että apua,,,,,
Enhän minä voinut olla
herättämättä sinua
Olethan sinä vielä
Päivä unillasi viriili
Hereillä ollessas
seuramies käyttökelpoinen