Nyt on taas
se aika illasta
Kun poskensa
sai painaa vasten
pehmeää villaista
Lakattava on
vaarin turhia
haaveilemasta
Tunnusta en
runoilijana saa
Tunnetta onnesta
Löytyyhän jo
noita.....
Lasillisesta käyvät
jos maksan
Runollisia porinoita
Onhan se kiva ele
kohtuullisesti
toimeen tulevalta

Toinen joukko
Se on jo kohdaltani
menettänyt
kaiken toivonsa
Kahvin ja Kulmiksen
murakan
Croissantin
Ei kiitos sen sanon
konjakista
Puhu ei vaari
aikeistaan ohi suunsa
Ihan turhaa on
sille mitään senlaista
edes tyrkyttää

Niinhän sitä
koko päivän
kuivin suin vaari
elämässään tässä
Kukas sitä olis
enään kiinostunut
työn sankarista
kuivakkaasta

Taikatempuista
ovat toimittajatkin
innostuneet Keravalla
Mitä syvempi monttu
Sitä matalammalta
Puhuvat kihot
isoon ääneen
Ihmisläheisen
kaupungin tasaisesta
skylinesta
Mitä korkempi talo
Sitä syvempi monttu