Pysyisikös tuo
vieno hento
Miten pitkään
olis harmaana
syys aamuna
Valkeassa
puhtoisessa
Miten hän niin
Että selviäis
helmojaan
Sen pahemmin
kastelematta
Pyeyisikös tuo
Vieno ja hento
Vieläkös illasta
olis tahraton
Valkea mekko
Illastakos tuo
Jo houkutelltu olis
Mekottomana
herättäis
meissä miehissä
Kuka heistä olts
voinut olla
edes yryttämättä
Ensimmäisenä
jäljet
Vasta sataneeseen
valkeaan lumeen