Vuotten saatossa
entistä harvemmin
Hiipuu tuo
entiseltä mahti
miehelläkin tahti
Ennen muinoin
vaari joutui
Kerjäämänkin
kerkisin ukko rukka
Kaljullahan tuo
vahvahiuksisen
miehen jatke...
Useammin kuin
kerran.....
Aamun koittaessa
Illan hämärtyessä
Päivälläkin joskus
ahertelin....

Tiedä en sitä sitten
Mikä minuun meni
vanhetessani
Laiskuuttaniko
Nyt kun en enään
mitään senlaista
Jossa hiukset kostuu
Henkeen ottaa
Jäätävä kysymys
korviini
Mitä sinä nyt teet
Vääristä paikoista
olet....
Ajatuksesi ovat kankeat
Tuo jonka pitäis olla
tukeva ja hanakka
Miten se voikin olla
ikäiselläsi
enemmänkin letkeä

Ole vaiti älä kitise
Sulje suusi
Muistele sitä miten
Sulje silmäsi
Miten miten silloin
En liian pitkään
vaan hetimiten
Eikä se ole edes
sitä laiskuutta