Kuluuhan se elämä
tässä ajassa
näinkin
Nuhjaantuvat
hienot suunnitelmat
niinkin....
Kenellelään ei pidä
Miten kuinka
missä ja ketä
Kuluuhan sitä
riivinrautakin
hampaattomaksi

Kuluuhan tämä aika
Näinkin elämä
nokka nirpassa
Kaikkia elämän iloja
ei ole tarkoitettu
niille ylilihaville
Mazdani taaksepäin
kaatuva etupemkki
Siinä sitä pitää
hieman värisevin
sormin haroa..
Löytääkseni
sen yhden ainoan
vivun......

Josta vetäistessäni
saan pikaisesti
juhlasalin ovet auki

Miten löydän tuoltä
pimeältä hattuhyllyltä
pääni peitoksi
Fredrikssonin lippalakin
Kuluuhan se aika
näinkin...
Omituisia aikoja
pohtiessani
Tulevaa ihmetellessäni
Sitten vasta kun olen
vivustaan vetäissyt
Vasta sittenkö on
juhlasalissaan
Avointen ovien päivä