Mikäkös muuttuis
Ei vaarilla
yhtään mikään
Tässä kun jotenkin
olen tuon Sylvesterin
uskomaan saanut
Eihän tästä vaari
vielä mihinkään
karkaa....
Kanssani ei mitään
kiirettä tarvitse pitää
Vaarille se on se
vallan yks ja sama
Niin kauan kuin on
pullossani kirkasta
mustetta....

Niin kauan voin
humalani asteesta
nousussa vaiko
laskussa riippuen...
Parasta on se kun
varmuuden vuoksi
pupillit humalasta
pyöreinä....
Pyydän anteeksi
tai hourehdin
Ikävintä on mielestäni
olla ravintoliuos
letkun jatkeena.....

Ei edes arvokasta
runoilijan loppua
Mitähän ne vaariin
Tyhjät on aivot....
Outoja ajatukset...
Mitähän ne tuosta
Kyynärvarteni laskimoon
Kivun lievitystä vaiko
vain jonkin tipan ymmärrystä
Luoja paratkoon
Sitähän tämä on
arkisen pyhitystä