Vaarissa ei enään
edes muistoa
vanhasta
viisarien
pikku tarkasta
vahtijasta....
Peiton alta kun
aamu tuimaan
hammasta purren
Aamu kahvit ja
ristiriitaiset
uutiset lehdistä
Sitä en sitten
poltinkos Marlboron
vaiko kaksi
Sen kyllä että satoi
valkeaa lunta
Kotiin paluu tekemiäni
vanhoja,,,,
jälkiä pitkin
Vakaasti kuljin
viisari edellä.....

Senhän tässä ettei
ole mulla tarvetta
toimivalle kellolle
Kun istahdin
tapojeni mukaan
Tälläsin
runoilijan pallit
runoilijan pallille
avasin koneen
Radiostani sen
Kello on yhdeksän
Näinhän sitä olen jo
tehnyt hoitanut
asioitani aamuisin
Kuusikymmentäviisi
vuotta,,,
Hallinnoinut
tärkeitäkin asioita
Viisarin tarpeet
kaikkien muitten
asioitteni edellä
Tai niitä kohden jos
kulkea tohdin