Vaarihan ei yleesä
mieltään muuta
Harvemmin
niitäkään
kiukussa sanottuja
sanojaan syö,,,
Aikoinaan kun
noissa taiteellisisa
piireissä havahduin
siihen että sen
lauluja laulat
Kenen leipää syöt

Otin lusikkani pois
siitä sopasta....
Silloin minä sen
päätin pyhästi,,,,
Olkoot erillään
jolleivat toisenlaista
muuten kuin
happamien ajatustensa
tunkiona,,,,
Kyllä minä näin kuin
kymmenen
tuhatta runoa
Sen verran on vaari
omillansa,,,,,

Sen verran
on aikaa tuosta
Tokko minua enään
Lehmirannassa
kukaan muistaa
Oli se aikanaan
sellainen runovaarin
yliopisto,,,,,
Päätti vain silloinen
lahjattomien
akateemikkojen
raati.....
Tuo koomikko on
Sanelun riitauttaja
väärä oppinen

Nyt ku taas sinne
Emännän seurassa
viikoks pääsen
Tämän harrastukseni
orasmaille.....
En kehu mutt joku
asia tässä mieltäni
vielä lämmittää
Kyllähän sitä sinne
Syömättä sanojani
Kahden seiskan mies