Vaarinkin ikään
moneen kertaan
on muuttunut
elämän meno
Alkuvuodet toki
Kortilla oli
säännösteltyä
elämän meno
Hoikkia me olimme
lapset silloin
Ei
puristanut
housuissani
uumanauha
turpeaa vatsaa
Mutt kyllähän sitä
silloinkin saatoin
En syö tota
Joulupöytään
olivat mokomat
surmanneet sen
Pienen pojan
parhaan ystävän
Keväisen mustan
porsaan Oskarin

Kyllähän sitä pieni
mies vähän
ihmetellen,,,
Mistäs ne näitä
Kaiken maailman
omituisia herkkuja
Pihassa kiehui
padallinen vettä
Vajan takaa minut
oli evakkoon
hätistetty
Kuului vain pamaus
Aavistin pahinta
Palatessani näin
miten oli hyvä kaveri
Hengettömänä
kintereistään
Vajan kurkihirteen
ripustettu

Muutaman kuukauden
yhdessä olo....
Sehän meistä teki
hyvät kaverit
Siitä lie selittyy sekin
Miten kuinka ja mistä
Valiutuvat ne joista
liki ikuisiksi ystäviksi
Alattele että palalla
valkeaa leipää
Korvan takaa
rapsuttamalla
Aina se vinkaisi ketastaan
seuran haluisesti
Myöhemmin sen että
kavereiksi ei ole
seurapiiri kelpoisista
Luotettavimpia
ne jotka käyttäytyvät
sikamaisesti
Riippuvat kintereistään
sanansa syöneet
samassa orressa