Vaari taas tätä
syksyistä säätä
Mielessään manaa
Että aina pitää
Kaksin käsin
tarkoin suojella
Marlboroni
hehkuvaa päätä
Sen verran on
tupakkapaikallani
utuista
Eihän se pala
vaarin Marlborokaan
Omia aikojaan
Tällä kelillä on jo
vaarillekin
arvokkuus luontaista
Vanha mies ei enään
Tunne edes
toiminnan vajetta
Kun en tee
Kun en ajattele
Kun en muistele
Tässäkös se oli
Vaarin tupakkapaikalle
Liukas polku
Yli sumujen sillan
Askel askeleelta
Käsikopelolla
Vaari on kiusauksille
niin altis
Anteeksi Hupsis
Sammui sekin
Marboroni
Niin hyvin varjellu
En ole vielä 
kuullutkaan
Pimeässä ja usvassa
tupakoivien naisten
aamutakit
ovat noin riivatun
kalliita