Kuinka monta iltaa
metsälammen
sileällä rantakivellä
olemmekaan
istuneet sylityksin
Katselleet kuuta ja
taivaan tähtiä
Sieltähän ne mustien
pilvien raoista
vilkkuivat vieretysten
Olikos se oikein tai
Vai vallan väärin
Kun lähelles pääsin
Eihän minusta
Saatoin vain ihaillen
katsoa sinua
Hillitä haluni
Helliä sinua
Lähelles tulla mun
täytyi täytyi täytyi
Miten hyvin me
viihdyimme siinä
Kauan kauan kauan
Kun istun taas
muistelemaan sitä
Miten monta
tietöntä taivalta
Yksinäni olen kulkenut
kuin korppi metsässä
iloja vailla
Miks minun täytyi
ennenkuin lähdit
suudella niin kauan
Istua pitkään.....
Itkeä itkeä hiljaa
Enhän minä malttanut
Mun lempiä paljon
sinua täytyi
Kun nyt muistelen
Miten monta pahaa
ikävää aatosta minä
sinusta siellä
Yhdessähän ne olis
voitu....
Mutt selvästi sinä
halusit runoilijaa vain
vältellä.....
No anteeksi nyt tyttöni
Se että liian paljon
määrääs enemmän
mun täytyi,,,,
Minua rakastaa paljon
sun täytyi ja lempiä
kauan kauan kauan
Olikos se vaan sitä
Että tilaisuus tekee
varkaan rosvon voron
Toisella puolen tuota
poroaitaa on
allamme mureneva
jäkäläkin mehukkaampaa
tiistai, 20. lokakuu 2020
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.