Tietäähän sen miten
siinä mahtaa käydä
Kun talvipäivän
harmaassa hämärässä
Viimeisillä voimillaan
käy hehkulamppu
kilpailemaan,,,,
Kumman luxit
tomerammin,,,,
Välkyn vaarin vilkut
Runoa luodessaan
Vaiko vain pieni
kantainen hehkulamppu
viimeisillä voimillaan

Tietäähän sen miten
siinä taatusti käy
Sehän meistä aina
ensin syrjäytyy
pahoin väsähtää
Sehän meistä aina
ensin vilkkuu
sitten poksahtaa
En tiedä sitä
sitä monesko
pienikantainen se oli
Umpeen oli mennyt
senkin takuu ja aika

Vaarille on jäänyt
korvien väliin jostain
mania kuin taika
Kyllä se vaari on
Kunhan vaan malttaa
jaksaa kehuja odottaa
On se sitä kylän
paras kirjoittaja,,,,
Mutt älkääs nyt sille
tässä ja nyt kertoko
mokomalle,,,,,
Sattuuhan sitä
että vaariltakin palaa valo
Sammuu ajan ja
paikan taju
Väsyy valaisimista
sammuu
ikiajoiksi pienikantainen
Mutt mistään ei vaari niin
Koskaan ikinä ole ollut
kiinnostunut kuin
Oikean laisen lampun
pienikantaiseen
Herkin sormin
kiertämistä
Mutt oleellista että
talvi-illan hämärässä
päivänvalo lamppu