RAUHATTOMAN RUKOUS

Minä täällä olen vieras
vieras vaan
Toivomaton alusta asti
Ovat outoja minulle
laaksot maan
Outo on elämäni taakka
Minä kuljen ja katson
Kummeksun jokaista
puuta ja kukkaa
Mutt sen takaan
Minä kuljen tämän loppuun
hymyssä suin,,,,
Muistellen sitäkin
vesi silmäistä ihmis rukkaa

Me soudamme haahta
niin haurasta
Elon aallot niin tuimasti
pauhaa
Me kuljemme
rauhaa löytämättä
ellemme  eksy korpeen
Tiet riidellen
risteävät toisiaan
Ystävät pettävät moisiaan
Välistä vetävät nuo
mokomat pelikaverit
Yhdenkään....
elämäniloisen retki
Ei ole päättynyt
päällä maan
Kyyneleittä

Minä lapsena vanhaksi
vanhenin
No enhän minä koskaan
ole ollut vastuuton
ja nuori....
Toki joskus jostakin
keväisin haaveilin
Mutt haaveet nuo
oli hullut
Olen väsynyt elämäni
valheisiin
Herra muuta minut
Tee minut lapseksi
jälleen
Kait minä joskus tämän
Särkyneen soittoni
Virittäjälleen