Tuonne se nyt
Vetäytynyt on
kantava hanki
varjoisaan
kotimetsän
pohjoiseen rajaan
Eilen sen miten
Sen näin miten
Yön viileyden
jäljiltä......
Hyvin pysyi tuo
yksi kotimetsäni
punaturkkisista
Miten hyvin pysyi
Hangen pinnalla

Tuonne ne nyt ovat
vanhat tutut
vetäytyneet
kotimetsäni rajaan
Ihmettelin sitä siitä
runoilijan kammioni
ikkunasta....
Mitä ihmettä se oli
tekevinään
vai olikos se vaan
Erikoisen aamu virkku
Etutassuin koitti
kettu vilkkas saada sitä
hangen pintaa rikki
Mitäs siitä kevyt oli
tarpeessaan
ajattelematon
Saamatta siltä
suupalat jäivät
Hangen alla omaa
elämäänsä
Hiiret päästäiset ja
myyrät

Nyt tuossa kirkkaassa
aamuauringon valossa
Keskinäiset halut
jänispariskunta
Siinä ne kahlas vielä
napaansa myöten
Kinoksen takana
saaliin himoisena
Kieltään roikotti
punaturkki....
Metrin jos vielä
Se oli sitten tämän
aamun komein spurtti
Saaliikseen sai
naaras kettu
uros jäniksen
Sehän on meissä kuin
geenivirhe
urospuolisissa
Vanhemmiten meistä on
useampi,,,,,,
Laiska hidas rasvainen
ja lötkö
Luontaista valintaako
Ainakin on jo
isoin osa urosjäniksistä
geeninsä periyttänyt
Niin ollen se on turha
otus luomakunnassa
Tehtävänsä tehnyt

Kunhan ei ennen
ensitalvea
lähestyis tuo hanki