Eihän mulla mitään
Ei tarvetta
kiireesti hosua
Näin päivän
valon hälvettyä
Vaari taas kynä
kädessään
tunkee
ajatuksissaan
kaksi on valkean
naisen kalpeaa
alaraajaa
Kummalle puolelle
se runo tuohon
Pehmeääm mehevään
reisilihaan

Eihän mulla mitään
Ei mulla ole kiirettä
Eihän sinullakaan
Ei ole ei tule
Eikä odoteta että
joku tulee paikalle
Hymyilee ilkeästi
Kyllähän me tämän
jo kokemuksista
tiesimme,,,,,

Aina tulee tälle
saarelle mantereelta
tielinjoja suunnittelee
TVHsta poikamies
insinööri,,,,,
Haluamansa päälle
viimeistään 
juhannuksesena
Kyllähän minä koetin
varoa tatä
Mutta kun ne
valintamyymälästä
välineet oli loppu
Eikä paikkakunnalla
ollut apteekkiakaan

Ainahan se on niin
mennyty on
postineiti tie tai silta
insinöörin myötä
syksyllä Helsinkiin
Ajatelkaa miks
saaristo kunta potee
nuuttotappiota
Kahden keväästä
saareen muuttaneen
asemasta
kolme muuttaa pois

Ennen ensi kevättä
ei toivoakaan
Että paikalle
uusi postineiti
Ja jottei vierasta verta
meidän saareen
Kyllä se taas
Vaarikin sitä koska
me lopumme
Koska koittaa se
päivä jolloin me
lopumme,,,,,
Vai tapahtuuko täällä
vain sellaisia
Hyvin salattuja
onnistuneita panoja