En ole ollenkaan
niin varma
Että selviämään
päästä liki
hevosen leikistä
Katsoivat kaveritkin
kummastuneina
Että mitä sinä nyt
Eihän kukaan
koskaan ennen ole
käsissäni kiljunut
tuolla tavoin
Mitä sinä sille teit
Sellaista vaauhtia tuosta
aittaansa
pihan poikki
Siimä sitä sora rapisi
paljaissa varpaissaan
Luoja miten luitaan
vasten hölskyivät
liivittömät rinnat
Tästä leikistä minä en
Enhän minä häntä
Hänestä hyvää
pysyvää otetta kiinni
kädestään saanut
Ainut mitä valitteli
sitä vaivaansa
viikko kaudet....
Etta aina kun vaan
minun kanssani
Vähänkään halusi
huvitella
Mustelmilla jompi kumpi
verevistä punanännisistä
Viikkokaudet pysyivät
yllään rintsikat ja
pusakat   
Sitten aikanaan kun
ja jos säännönmukaisesti
Minä en enään
kuulunut sen
jakelun piiriin