En katsonut
tarjoustasi ylen
Halusin vain olla
Edes kerran
olematta senlainen
lipevä herrasmies
Muistatkos kuinka
kuumina me silloin
Folkkarin ikkunat
paksussa kuurassa

Tästähän ei enään
väsyneen miehen
tällä kun kuluneella
Enhän minä tahdo
pilata enään sitä
Kaiholla kantamaas
eläimellisen prinssin
mielikuvaa

Minulla ei enään ole
Sitä silloin
haluamaas halua
Ei mitään niin
himottavan kovaa
Ei mitään niin
tienoota karvaista
Aimut mistä tiedät
minun mielestäni
innostuneet..

Lumpsahti kerran
Herui jonkun verran,,,
Sanoit ett ainoa mitä
jäljellä oli vanhasta
Täyttymyksen hetkellä
Ulvahdin vieläkin kuin
vanha leijona

En onnesta vaan kivusta
Ja joko ne taas nuo
minusta roikkuvat
Olisithan sinä voinut
sen verran pidätellä
Nyt ne jäivät polviesi
väliin...
Enkä usko että
pelkästään sattumalta