Saisimpas olla
Itse itseni
vartija ja
paikkani vanki
Ei oikeutta
maassa saa
Ellei kokemaansa
vääryyttä voi
viran omaisille
sormella osoittaa

Odottavat vaan
Viholliset
vesi kielellään
kuin hurtat
Kunpa ottaisin ja
kuolisin
luonnollisesti
Parin päivän menot
Viikon päästä
Vain suku enään
muistais
Senpä jälkeen
kerran vuodessa
joku joukko
seppelettä
Ison kiven juureen

Itse olen itseni
vartija jo nyt
Paikkani vanki
Onhan niitäkin
suhteita joissa vasta
kuolema erottaa
Onhan niitäkin
joita kirkkoherra
ei siunaa
Manaa sitten
lakitupaan
molempien siipat
Sinnehän me sen
siellähän me sitä
Muistojen lehdossa
ison kiven juuressa
Elämämme aamun
koitossa
Niin kauan sitten