Että mitäkös
minä roikun
tässä....
Ties mitä miten
mitäkin
runoissani
pohtimassa....
Yhden saan
paperille
kirjoitettua
Että miksikös
minä roikun
tässä....
Niin paljon on
menneestä vielä
päässäni
epäjärjestyksessä
Runoissani
olen yrittänyt
Toki alkuun
olen opetellut
kirjoittamista
Että mitäkös
minä vieläkin
roikun tässä
Neljätoista vuotta
Lähes kahdeksan
tuhatta kirjoitettua..
Nyt vasta on
vaari päässyt
siihen.....
Miten vähän tässä
on fantasiaa
Kuvitelmia
Jostain syystä
vasta nyt.....
Havainnut on
vaari sen.....
Runon kirjoittaja
ei tarvitse
vanhoja aikamuotoja
Ei imperfektiä
ei konditionaalia
Liian kaukana ovat
perfekti ja
pluskvamperfekti
Parhaan tuntuman
saa vaari
preesensissä
tekstiin.....
Tässä ja nyt sen voi
asiansa oikein
rehellisesti muistaa
Tänään kun
tämänpäiväisestä
rehelliseti...
Ei siihen tule ajan
tuomia ryppyjä
Turhia selityksiä
Perspektiivi virheitä
Tässähän minä roikun
Huojuttaa vienosti
lämpöinen
marraskuinen tuuli
Kastumiselta säästää
keltainen sadeasu
Nyt kun harvenee
puiden lehdet...
Näkyviin jään
Tulen esiin niiden seasta
tiistai, 6. marraskuu 2018
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.