Että mitäkös
minä roikun
tässä....
Ties mitä miten
mitäkin
runoissani
pohtimassa....
Yhden saan
paperille
kirjoitettua
Että miksikös
minä roikun
tässä....
Niin paljon on
menneestä vielä
päässäni
epäjärjestyksessä

Runoissani
olen yrittänyt
Toki alkuun
olen opetellut
kirjoittamista
Että mitäkös
minä vieläkin
roikun tässä
Neljätoista vuotta
Lähes kahdeksan
tuhatta kirjoitettua..
Nyt vasta on
vaari päässyt
siihen.....
Miten vähän tässä
on fantasiaa
Kuvitelmia

Jostain syystä
vasta nyt.....
Havainnut on
vaari sen.....
Runon kirjoittaja
ei tarvitse
vanhoja aikamuotoja
Ei imperfektiä
ei konditionaalia
Liian kaukana ovat
perfekti ja
pluskvamperfekti

Parhaan tuntuman
saa vaari
preesensissä
tekstiin.....
Tässä ja nyt sen voi
asiansa oikein
rehellisesti muistaa
Tän
ään kun
tämänpäiväisestä
rehelliseti...
Ei siihen tule ajan
tuomia ryppyjä

Turhia selityksiä
Perspektiivi virheitä
Tässähän minä roikun
Huojuttaa vienosti
lämpöinen
marraskuinen tuuli

Kastumiselta säästää
keltainen sadeasu
Nyt kun harvenee
puiden lehdet...
Näkyviin jään
Tulen esiin niiden seasta