Kun on vanha
mies ollut
pitkään jo
Harva sorminen
ja sekopäinen
Tokko kukaan
meistä...
runoilijaa tuntee
selväpäistä
Nirsokaan tokko
kukaan meistä
Maistuu kaikki
Mikä mielen pitää
poissa tosiasioista

Olenhan jo kohta
kahden seiskan
runovaari
Kauan sitten jo
poissa ollt elämän
tosipeleistä
Mutt kumma kyllä
Kun vain vainunkin
saat siitä
Muuttuu mies
Häviää suustaan
kaikki ilkeydet
Ja pelkkä asiasta
kiihtymys
Avaa saaliista
pitkään suljettuna
olleet portit

Jos oikein on
vanha mies lukenet
kohtalon kortit
Jos huolen on
pitänyt
Riittävästä unesta
ja ravinnosta
Ajatelkaa miten
autuas ilme

oli kasvoillaan

Juuri kun hän oli
vastaamassa
Etkös sinä vielä
kysymykseensä
Tässä nyt ja heti
Pitikös sen mokoman
Taivaan portit
juuri ennen
laukeamista aukaista