Kertaalleen
henkäisin
hyvin syvään
Toiseenkin
kertaan keuhkoihini
happea hamusin
Pitikös minunkin
Miksen malttanut
Olisihan minun
pitänyt uskoa
Mitäs tuo on muuta
Seonnuthan on
kuin metso kukko

Kertaalleen
oikaisin
täyteen mittaani
Tartuin taakkaan
Otin ja siirsin sen
edestäni pois
korrettoman porsaan
Hillitsin mieleni
Olis siinä ollut
selittelemistä
vanhalla miehellä
Mitäs tuo muuta kuin
Henkisen yliotteen
saamista
Aamusauhuillaan
istuvasta vaarista
Niinhän se oli kuin
soitimella
metsokukko

Hiukseton oli
punaisena hohti
päänsä laki
Heltat hehkuvina
leukansa alla
Eihän se mokoma
sitä suvainnut että
Kaikessa rauhassa
vaari aamuisella
Marlborolla
Osoittelin hälle
pihamme ainoaa
virallista tuhkakuppia
Ellet nyt heti ja
oitis....
Sullon sut tuonne
ettei näy edes
kaljustas
punoittavaa nuppia