Oli tuossa vielä
aamu yöstään
vaarilla
huomiotta jäämisestä
pelko.....
Rohkaistuin ja
runon jostain
selkärankaani
painuneesta....
Koetuilla taidoillani
kehaisin....
Liioittelin vain vähän

Aamusta kun
tyynenä istahdin
koneeni....
viereen tähän....
Säikähdin hyydyin
Mielessäni hätäännys
Enkö minä vieläkään
mitään ole tästä
Kirjoittamisestani
vastuuta ottamaan
Mieleni ei vieläkään
ole tottunut
Mihin minä nyt olen
näppini sotkenut

Olis sitä taas vaarin
pitänyt mielensä
hillitä.....
Eikä runolla
levottomalla muita
unettomia
koneitaan räpläämällä
villitä....
Tässä sitä vaari taas
Rauhoittukaapas
nyt kaikki vaan
runovaarin ystävät
Aamukymmeneltä
on jo kahdeksan
tuhatta vaarin sivua
Ties miten levottomalla
mielellä räplättynä
Mutt nöyrin mielin
on kiitollinen vaari...
Kiitos viime yöstä
Kiitos tästä aamusta