Viikon lopuksi
Kytken pois
kaiken mikä
Muuttaa vois
mukavan oleilun
Pirunmoiseksi
hopuksi
Kiirettä en
hosumaan
en ryhdy
viimeisiä olen
siitä porukasta
Joka isompien
herrojen käskystä
ruskea kieli
vyön alla juoksi
Hoputtivat
jaiken aikaa
kuin säikkyä 
varsaa.....
Minähän olin kuin
se vanha vikuri
En puihin mennyt
En purrut rautaa
Käskyihin en
taipunut
Kävellä löntystelin
kun hoputtivat
Lisäsin vauhtia
jos toppuuttelivat
Ennenkuin minusta
olis kutteriin
tullut lihaa
Omiin kavioihin uskoin
Otin ja suupielet
kipeinä kiskoin
Isoja herroja
Täyhhä olevat kiesit
Puomien väliin
Etumaisen edestä
Paikkuria ehdin väistää
Talimmainen se oli jo
Alaslaskeutunut
Niin lähelle puomia
kuin suinkin
Sinnekös nuo jäivät
raiteelle paskaa
täynnä olevat rattaat
Kyllähän minäkin
siinä vähän
Mutta viikon keräsivät
tutkijat pinseteillä
Kaiken tietävistä
Paskantarkeistä
syntyneen
Valkuaisjätteen
Tänä päivänä on
peitossa lupiinien
Villiviiniäkin
Jollakin  olikos
sillä veressään
Vai taskunsa pohjalla
tummassa puvussaan
Noin suuria ja
komeita takiaisia
No lupasivathan ne
En uskonut heitä
Utopistisia
kansan kapitalisteja
Oli se hyvä että
Se hevonen minut
Isommilta vammoilta
pelasti