No olenhan minä
sinäkin sitä
Ihmettelet varmaan
Miten minä voin
Ne jotlka ennen
ruusunterälehtiä
Kävelemälleni
Kultaiset kehykset
kaikille astumilleni
Kullalla silatuille
Hyvin haravoiduille

Sinä et varmaan
minua ymmärrä
Kun ampuivat sukuni
Upottivat meidät
Tonavaan monasti
sävellettyyn
Korkeimman statuksen
omaavaan....

Tieteitten taiteitten
Minä sitä olen
Tonavan ruhtinas
Kun sanon että käänny
Katsokaapas miten tuo
Valkea kuin lootus
Miten se noin että
Nousee vastavirtaan
Mokoma renttu
Pitikös sen vielä
Ennen paluuta
Romanian puolelle
Tyhjentää tuo sammio
Unkarin puolelta Tonavaan