Erilaista se on
kiireisten ja
jouto miesten
elämä
Hissistä kun olin
tulossa ulos
Portaan puolelle
suuri kokoinen
työpukuinen
Havaitsin että
säpsähti
Kirota päräytti
että Perkele
Ojensin kättäni
hymyilin muikeasti
Hyvää päivää
Minä sitä olen
Runovaari

No johan se on
aika että
Meidänkin talossa
paremmin
tunnen ihmiset
Koen tuttaviksi
Ei tule vaarillekaan
tarvetta arvailla
Kuka tekee mitäkin
Mikä on kukakin
Mutt toivottaasti
en tapaa loppuja
sorkallisesta
perheestään

Tosin vaari on
ääneti pienessä
mielessään
Jo kauan nimitellyt
pikku perkeleiksi
perikuntaansa
Niinhän sitä kun
Huoliinsa
vaipunut havahtuu
ajatuksistaan
Hissin oven hiljaa
ääneti auetessa....
Kun on alimmassa
kerroksessa
aikansa odotellut
Eikä tiedä kummasta
suunnasta tuo
Helvetin karvainen
mies on tullut