Vaari sitä taas
Kuvittelemaan
altistui
mitään tekemätön
Miten sitä
hikipisaran
otsalleni nousematta
selviytyä vois
Hyvä mainisena
elämästä

Silloin muinoin
kantoi vaari
ties minkämoista
synti taakkaa
Ei niinkään
Otsa kostunut
töistään
Herra paratkoon
minkä moinen
vaarin syntilista
Pelkästään ajatuksista

Ahnas olin silloin
En antanut pois
Vaikka minulla oli
kaksi ihokasta
Niistäkin osani
joista olin vallan kade
Talonpoikais
naisista leveä
uumasista
povekkaista

Oli heissä .......
vaarin mielestä
muutama helmi
Toisen povensa
sänkisen
poskeni alle
Toisella peittelin
näkevän silmäni
Maailman muitten
houkutusten
mielestäni poistamiseksi
Vain sillä tavoin
levollista oli
pehtoorin uni