Päivä uniltani
heräilin
kello viisitoista
Katsahdin
ikkunastani liki
vastentahtoisesti
Avasin koneeni
Sieltähän sen
Että käyneet jo
viisikymmentä
ensimmäistä
urhoollisinta oli
Ajatelkaapas sitä
Ett päivän loput
Illan tunnit kaikki
ja yön ensimmäiset
Mikäs on vanhalle
tätä parempaa kuin
Olla vaan ja....
huoletonna visertää

Vaarin on niin hyvä
huoletonta olla....
Osa noista....
Ovatkos he vain
runouden ylimpiä
ystäviä
Vaiko vain vanhoja
uteliaita kilta kavereita...
Tyydyttävät vaan
Hihkuvat
Sanoimmehan
me sitä....
Kyllä se vielä itsensä
Mokaa sanojen velho

Tänään on turhaa
pelotella minua
Silmät eivät kostu
Kädet eivät tutise
Polvistani poissa
turha vapina....
Aivoistani viestejä
Alitajuista on uusien
Vasta muotoutuvien
tekstien rahina
Eivätkä ne vieläkään
horjuta uskoa itseeni
Jota minuun valoi
kautta rantain
kauan sitten.....
Kouluttaja Tuula