Sanoit ettet voi
Väitit
ettet sitä halua
Himoitsin sitä
Minkä ihmeen
takia
Joidenkin pitää sitä
niin tarkoin varjella
huolehtii joku
ties millaisesta
Kuin korua lippaassa
pitsipunttisissa
somaa pehmeää
puolivillaista

Pohti sitä pojat
keskenään
On tämä sitten outoa
sitä kummallista
Miten on
kuinka harmillista
Kun toinen tai
toinen voi
Ett heittäis estonsa
sivuun

Herra varjele
Miten tuntuukaan
ylen hyvältä
Kun eläimellisesti
Sen tavan käytöstä
On syytä
hyvä luopua
Silloin kun
Hyvään
yhteisymmärrykseen
on kaikessa rauhassa
ajauduttu
Ei muristen eikä
korvalehdestään
puraisten

Jos hän siitä
äksysti tiuskien
On korkea aika
siitå petistä
Sen isompia siitä
lainapelstä
Käyn tyynesti viereen
Josta ajattelin
Vanhaa vetistä
ja entistä
Saan tai en.
Kehuin kovin
Että mitenkä voin
Minä kun olen
tottunut siihen
että kehuvat minua
Hyvin tai
hyvin huonosti
Mutta jälkiä jättämättä