Ostapas poika
hyvä virkku
nuori hevonen
Heitin hälle
puolihuolimattomasti
sen summan
joka oli jäänyt
taskuni pohjallle
pokeri-illasta
Ojensi manne
pehmeän kätensä
Nyt tuo hevonen
isopäinen huolineen
kuuluu sulle
Sen kun muistat
Ei pure rautaa
Ei mene puihin

Viikon päästä
seuraavilla
markkinoila
koetin palautella
myyjälle sitä....
Et mokoma kertonut

Hummaani
vaivaavista....
Kerroinhan minä
Ett vain malttanut
kuunnella sitä
Minähn sanoin
Kun pidin elämäni
parhaan myyntipuheen
Ettei se syö rautaa
Eikä mene puihin
Et vain ahnauksissas
oikein......
ymmärtänyt sitä