Sanokaapas minua
nyt laiskaks
Väärää todistusta
Vanhoja hataria
valapattojen
todisteita....
Vaarihan on sitä
ahkeruudessaan
piikki liki taittoisten
pakaroissa....

Vaarihan sitä on
kuin Koskelan Jussi
taksvärkki hommissa
Hiki otsalla...
äheltää voimiesa
ääri rajoilla...
Sitten kun voimat
hupenee
vähenee loppuu...
Tulevat poikani....
miten he kaiken
Kuin toisella kädella
koko elämän työni

No nyt on vaarit
toisenlaisiia kuin
ennen.....
Ei meitä enään
kenenkään ruokoiks
saunakamareihin
ei pikku mökkiin...
Sen verran on kertynyt
eläkettä....
Pieni tollo siitä
kertyy joka kuukaus
sukan varteen....

Sen verran on
emäntäni saanut
minultakin piiloon
Runoilijan elämää
voin viettää....
silloin tällöin
Sen verran emäntä suo
jalottelevalle
käyttövaroja
Varovasti kuin kalastaja
siimaa.....
Uistimessaan
huonosti kiinni
olevalle jalokalalle

Mutt laiskaks älköön
minua enään
kukaan sanoko
Ehkäpä joku vois
väärä oppiseks.....
Kolmannen kerran
käännynnäistä
Pidempään voin
käyttää juhlapukua
Virttyy vain...
ulkopuolisesti...
Kun rauhoittuu sisältä
Kuluttaa vain
hyvin ja tasaisesti