Sateen taas
kohdalleni
sattuessa
Kastuessa
mustaks
piha-asfaltin
Katsoin
toiseenkin
kertaan
Etten vain
lupaustani
joutuis
märin jaloin
Kuivunein korvieni
taustoin
lunastamaan

No kyllähän
minä kun
jalkani
saappaaseen
Selviän
kuivin jaloin
Mutta jos
päähäni vedän
tämän
lierittömän
Pääsevät taas
Nauravat
partoihinsa
vaareista toiset
No katsokaapas
pojat
Tuolla se talsii
märkäkorvainen
sanataiteilija

Sateen sattuessa
Miten ollakaan
Tunnen itseni
vieraaksi siinä
seurassa
Märkäkorvaisen
kokemukset
turhiksi vienoiksi
Kehuni asioista
liian puheliaiksi
Mutt eihän näistä
enään nykyisistä
Miks helvetissä
kaikki puhuvat
Sellaisen asian
tärkeydestä
Vaari vain runoja
pölytetyistä