Mitä minä
sille voin
Missä minä
mitäkin hoin
Milloin sitä
olis pitänyt
Ett olis tässä
olemassa
Viime metreillä
löydän itseni
hokemasta...
vakavasti että
Miksi minä olen
sielultani
viti valkoinen

Mitä minä sillä
sille tein
Vain katseen
heitin
Levottomia
puheita
Liukkaalla parketilla
Niinhän siinä
kuin aikanaan
teinikuntamme
konventeissa

Sitähän hän oli
Vieläkin
joistakin paikoistaan
runsaasti
sulokas ja pehmeä
Pusuakaan ei
pannut pahakseen
Mutt vain kerran
yritin käydä häneen
kunnolla käsiksi

Hävis se ajatus
levottoman
mielestä
Kaksin käsin
suojelin tätä
Runoilijalle
tärkeämpää päätä
Minulle se oli
tärkeintä
Miten me missä ja
milloin....
olisikohan se ollut
kaksi vuotta jälkeen
Unkarin kansannousun
Vuonna tuhat
yhdeksänsataa
viisikymmentäkahdeksan