Asunvaihto kello
nolla nolla
Hikiset tuosahtavat
Puvun takki
kyynerpäistä
pussukoulla
Pukuni napit
yks kerrallaan
auenneena
putoilleet on jo
aiemmassa vaiheessa
villiä yötä pudonneet
on parketeille
Lankku ja rima
lattioille....
Nyt on mulla enään
vain ne vaatteet yllä
Että täyttää voin
säädyllisyyden
alarajan.......

Ennen tätäaikaa
vaari oli siinä
ajoporojen
erottelussa
paliskunnan vanhin
edusmies......
Ajoin aina paliskuntani
etuja....
Valitsin omille ne kaikkein
vilkkusilmät nopeimmat
Itselleni ne
muutamat kaikenmaailman
onnettomat raakit
Ne joilla koskaan
kukaan ei ollut
Voittanut yhtään
mitään tai ketään
 Nyt nolla nolla
kaksikymmentä
kahdeksan....

Vaari pohtii vain
vuorokauden ja
runon aiheen
vaihtumista
Kyllähän se niin
kauan kuin
lumi metsänreunasta
välkehtien suli
Ajoin aina paliskuntani
etuja moittivatpa
minua siitä
Mutta jos joku niistä
itselleni varatuista
Olisin langennut
polvilleni
Kiittänyt herraani siitä
Luojan ihmeestä
Että huippu oriiin
teki klenkkaavasta
kuski pukin taitajasta
Enhän minä muuta
Tässä kuussa olen
voitollisesti viisi
perätäistä kotiinjuoksua