Huipulta voin
vain pudota
Tai hallitusti
alas tulla
Paikoilleen
ei pidä surkastua
Miks ei tuokaan
Soi suljettu
puhelin
Postiluukkunikin
moni tuumaisilla
naulasin kiinni
Mutt jostain se
kirjeenkantaja
ujutti sen
pirun ikävän viestin
Jostakin yli
kynnyksen ja
oven alaisesta
Riivatun välistä
Päiviks jäin
kaipaamaan
päivän lehtiä
Elin siinä uskossa
että jos jollakulla
on minulta
jotain saatavaa
niin sanotusti
Koputtakoon
tuohon itaran oveen
Onhan se pelkästä
onnestaan
laskun perijän
menestys kiinni
Pitikös sen
juuri tässä ja nyt
Ensimmäisenä
arki aamuna
Kun taas on vaari
isoloitunut
Pudonnut olen
siihen.....
Tähän ikiomaan
luovuuteni loveen
sunnuntai, 25. helmikuu 2018
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.