Mutkikkaita
kapeita
vähäisiä ja
ravinteettomia
ovat runoilevan
vaarin tiet
Mutt sehän ei
vanhaa miestä
kirjoittamasta
vaaria estä
Silmät kiiluen
jopa pirullisesti

Hyviä ja huonoja
Mutt toinen
toistaan parempia
Huokaisee vaari
ettei kukaan ole
tullut kysyneeksi
Vaikka luopumaan
olisin ollut valmis
joka ainoasta
liki ilmaiseksi

Puhdistelin tästä
kaikki hyllyni
Täyttyivät
kotipihani
paperi roskiksetkin
Osiin tarttui
navakka
syksyinen tuuli
Levitteli pitkin
poikin kaiken
metsän reunaan

Vuosikymmen
sitten.....
Siellä oli ohutta
puuta
pelkkää soiroa
Ensi vuosikymmenellä
vankkaa viitaa
Olivatkos ne
sittenkin oikeassa
Nenä nirpassa
sanoivat että.....
Runoni ovat silkkaa
paskaa sellaiset
Vanhan miehen
vakavissaan kirjoittamat