Menneistä olen ylpeä
Vaikken niistä
mielestäni hävinneistä
Edes ymmärrä
nokka pystyssä
Morkkista potien
edes kirkas silmäisenä
Menneistä olen
tosi ylpeä
Sen laisen sankarin
maineella ties missä
koska kulloinkin

Nyt on vaan se
vaarilla vanhenevan
korskuvan sotaratsun
ikävä vaiva
Jos sanon etten jaksa
Minä en hienotunteisena
todellista syytä
voi rehellisesti sanoa
Minä olen vanha
minä en jaksa,,,,
noitten nuorempien kohdolla
vielä sekin
Joku voi olla vallan hyvin
samaa sukupuuta
Vaikkapa tyttäreni

Vanhalla maineella
ratsastaminen
Nostavat kerta
kerran jälkeen
vaatimustasoa,,,,
Vaarallisinta on
elämä sellaiselle
Joka ei ymmärrä
salata kykyjensä
ainutlaatuuisuutta