Palatessani taas
kirjoittajan
tuolille sisään
Maistuihan se
raitis leuto ilma
Kahvin päälle liki
ruhtinaallisesti
Miellyttävän leuto
oli keväinen
talvinen
Vain vähän oli
kaiken kovettavaa

pakkasta
ajatukseni kipsaavaa
Vain vähän oli maassa
kevyttä lunta
Kuleksimisen tueksi

Mutt vahvasti tunsin
Että elää sain
vuoden ajan
muuttumisen
herkimpiä hetkiä
Juuri nyt on maassa
sentti lunta valkoista
Auringon tungettua
itsensä esiin
Saatuaan jalkansa
pois vastapäisen
talon varjosta

Ensin se valkea
harmaaks värjääntyi
Muuttui loskaks
ja suli pois
Miten tuo musta
märkä asfaltti
Olikos se sitä,,,
Siitä puuttui se
vaarin nenään tärkein
Hävinnyt oli
pien haju talven myötä

Istahdin taas tähän
palleilleni
Rento kun olin
Nikotiinin tarve tyydytetty
Nukahdin tähän
Unissani näinkö
etiäisiä
Kuiva oli asfaltti
Aurinko paistoi
Nenääni nousi
asfaltin paikkuuseen
käytetyn lämmitetyn
pien tuoksu,,,,
Heräsin säpsähtäen
Mitä talviko ohi