Siihen aikaan
ei onnekseni
enään ole
paluuta
Tarjontasi
vähäisyyteen
Kun tarpeeni
olivat kuin
suurimmillaan
Siihen ei enään
minulla ole
paluuta

Oli se silloin
Harrastelit
tarpeillani
peluuta
Annoit minun
positiivisina
ymmärtää
toiset tarkoituksesi
Sitten sillä
viimeisellä rajalla
En minä aio
loppu elämäkseni
tyydyttämättömäksi
enkä köyhäksi

Siihen aikaan
ei onnekseni
enään paluuta
Tunsin itseni
niin suureksi ja
vahvaksi
Sanoit vain silloin
Älä unta näe
Sinusta ei koskaan
tule rahakasta
Minä etsin itselleni
miestä vaurasta
Aamiaiseksi
muutakin kuin
puuroa kaurasta