Mitä ihmettä ne
kohkaavat
ihmiset
joulun kiireillä
Kukaan ei ehdi
Mitään ei
kukaan kerkiä
Turhaan tohisevat
Aikaa on
Sama määrä
tunteja kellossaan
Liki jokaisella

Vaari tuossa
avatessaan koneen
Puoli kahdeltatoista
Aamu-unisia kaiketi
Vain viisitoista
vaarilla aamu vierasta
Eihän täällä
tapahdu mitään
Vilkaisin vielä
selattujen märää...
Säpsähdin sitä
Herra varjekoon
Tuhat ja sata
selattua sivua
Mihinkähän ehtii
vielä tänään

Siitä sitä taas vaari
Sen että tärkeämpää
on ystävien laatu
kuin määrä....
Jos jonain päivänä
havaitsen sen että
Se yksi ja ainoa
Vaarin viimeinen
ystävä yksinään
on lukenut nämä
Alusta loppuun kaikki

Silloin en ole aivan
varma....
Kutsunko mokoman
Strindbergille
päiväkahville
Hälytänkös
sukulaisensa ja
varoitan vaivastaan
Paikallis poliisilta
pyydän suojelua
Mikä minut pelastais
tuolta sinnikkäältä
vaino harhaiselta