Jokos sitä vaarinkin
pitäis...
Melkoisen pitkään
pohdittuani....
Potkin itseni eroon
lämpimästä
pehmoisesta
untuva täkistä
Jokos sitä nyt....
Vielä oli hämärää
Mutt vaarin tuolla
työpöydällä raksuttava
Väitti vallan toista
Nouse ylös
mokomakin kulturelli
Mitään tekemätön mies

Jokos se nyt......
vaari sitä taas kerran
Sulki silmänsä
käänsi kuvettaan
Mutt eihän se
kilkattamasta lakannut
Kuin huono...
omatunto....
Lounaallahan sitä jo
Silloin siihen...
vanhaan hyvään
oikean elämän aikaan

Nyt kun vaarikin
voi elää mukavasti
Päätöksiä tehdä
selvin päin öiseen
aikaan......
Veron ottaa pohtiminen
Herääminen horroksesta
Mitäs tuo pöydälläni
kello....
Väliäkös sillä....
Tänään vaari katsoo
ajankulumista...
seinällään riippuvasta
kalenterista.....

Lauantaihan tämä
totta vieköön....
Pilleritkin ottamatta
rastitkin puuttuvat
niille kuuluvilta
paikoiltaan...
Seuraava havainto
onnittelematta on tuo
virkaveli...
Ronjan ja Leksan toinen
ukki..... siitä se tämän
runon viimeinen lause
Hyvää Heimon päivää