OKun kerallaan
kuljettiin 
sitä kujaa kaksin
Käsi kädessä
katulampun alta
Katulampun alle
Hänellä oli kuin
Kaksi koiraa ollut
taluttimissa
Tuo pienempi
lirautti jokaisen
katilampun alle
Minulle ei vuoroa
Sille pimeälle
pidemmälle välillä
Kun kerallaan
Kun kuljettiin
häsikkäin
sitä kujaa......
Se helvetin koira
niin helvetin
lyhyessä narussa
Kun koira asialleen
tolpanjuureen
Siinähän minä
odottelin kuin
Kirkkaassa
päivänvalossa
Oikeaa hetkeä
Tarpeitteni
tyydyttämiseksi
Eihän siinä voinut
kuin asuan kerrallaan
Uikos tuo jota en
apeksi aikonut
Oli se piruuttaan
Kait ajatellut
loppuunasti
Vahinkoja harvemmin
päivävalossa
Saati kirkkaan
Katuampun alla
Paljon oli kait
käyttänyt aikaa
Koiransakin opettanut
Ties mille tavoille
Niin monta kuin
minulla on
Niin monta kuin
minulla on ollut

Parhaita heistä nuo
Siperiaankarkoitettujen muijat
Loppuijäkseen......
Kunners kuolema
heidät he meidät
Kun käsi kädessä
Aittansa oven
sisäpuolelta ja thdessä
Kunhan ei vain
kiivasluontoinen isänsä
Saranapuolelta
Hän oli jo hyvin kauan

 

sitten sopinut 
Että miten pitäis sopia
Paooiko sitävärten
Pappiahan ei tarvita
kuin mummon
viimeiseen voiteluun

Vaarilekin vois
Pahasti vanhentuneita
ovat rötöksesi
Ainoa varma tuomio
Kun naapurin emännän
lainasta
Eihän se isäntä
sitä ymmärtänyt

minä vain hymyil
mairein suin
Hakkasi vielä kerran
Vaimonsa
Mutt minä olin jo sen
muijan hyvin
valmentanut
Tietäähän sen miten
siinä kävi
Minähän olin
mestarivalmentaja