Viikon kun vielä
Sitä minä
en tiedä
Vain arvella voin
Miten hyvältä
Kun saan raapaista
petroolilta
tuoksuvan vieressä
takkatikun

Viikon kun vielä
takkatikkuani
itseltäni piilottelen
Kasaan tuohon
rantakiville
rakentamani
lavan päälle
Ison kasan kaikkea
palavaa pitäjän
pyhäkön rannasta
tervatun viimeisen
kirkkoveneen
Kaikesta pitkään
palavasta kokoan
rovion

Katteen rakennan
suojelen sitä
kaikkea kostumiselta
Tuuleltakin suojaan
Katson anoen
taivaalle...
Vaikk en uskokaan
luojaan
Kunhan eivät minua
Taas vaarallisena
hoitoon

Viikon päästä se on
lopun elämäni
paras hetki
Viikon päästä kukaan
ei estele minua
Siirrän suojat syrjään
Hullun kiilto
silmissäni valelen
sytykkeet petroolilla
Viikon päästä se on
pyromaanin tähti
hetki.....
Mitään tarvetta että
salaa...
Kaveritkin kohisevat
niin kannustavasti