Sinne ne taas
viemäri verkostoon
yhdet valkeat
sohjoks menneet
vesittyneet lumet
Saihan tässä vaari
päivän pari...
Mihin tallaa...
haperon askeleen
jälkeen sen tukevan
talvikengän pohjan
Pysynkö avutta
toisten käsiin
tarttumatta....
Etteikös selvin päin
vilistäis silmissäni
horisontti

Äsken sitä käydessäni
ulkosalla...
Saadakseni taas
arvokkailta säälin
sekaisen ylenkatseen
arvottomalle....
Jotta voisin kokemuksen
kautta sen että....
Kukas meistä täällä
Kuningas on näillä
Keravan kukkuloilla
Kuka meistä pilaa
ainoan elämänsä...
olemalla estoinen.....

Kestämättä päivääkään
ansiottomitta kehuitta
Eihän vaari kestä tätä
elämää mehuitta....
Hetkeäkään en voi
olla jännittämättä......
Etteikö silmissäni vilistäis
Eivät kättä tarjoa
ikähuimausta potevalle
Etteikö silmissäni
vilistäis horisontti
Kuitenkin ajattelevat...
Että humalassa rontti
Sinne ne taas viemäriin

Talven ensimmäiset lumet