Meitä oli monta
tässä kaupungissa
saman isännän
ahkeraa tai
laiskaa palvelijaa
Kukin meistä
kykyjemme mukaan
Osa vain kohtaloaan
kohmelossa manaten
Minä kait meistä
ymmärsin
Olosuhteet tuntien
Muita kaupungissa
asuvia paremmin,,,,,

Jo kauan sitten
oli elämä tehnyt
minusta demarin
Mitäs jos me tuosta
Espoon keisarista
Jumalan ruoskan
tuonne pohjoiselle ja
itäiselle Uudelle
maalle.....
vanhan revarin....
Hetken matkaa oli
tie auki taivasta myöten
Suurinta kateutta
se että nautin porukasta
korkeinta palkkaa
Tuli niin paljon kehuja
Paljoista kehuista
niin hyvä olo
Sairastuin niistä
Ei mun kehoni
kestänyt sitä

Nyt voin kaihisin silmin
Kovin tarkkaan
katsomatta
Liki tyytyväisenä
ihailla sitä