On tämä omituinen
runon ystävien
maailman kuva
Tämän päivän jo
avasin sellaisella
Vanhan miehen
kaihoisalla
huokailulla
Haikailin sellaisen
perään,,,,
Mikä on tosikolle
Tullut ollut ja mennyt
Eikä palaa enään
Vaikka miten
huokailisin ......
sen puutetta
Kosketusta perään

Tuossa taas tullessani
Marlborolta
Katsahdin kahdesti
kuivin silmin
tilastonumeroita
Ilahduin miten,,,
Päivän kävijä määrä
koossa oli se vasta
keskiyöksi tavoiteltu
miten minä ...
Pilasin tämänkin
luojalta saadun päiväni

Tässä tämä ongelma
Mitä minä tällä
tyhjällä ajalla
mitään tekemättömällä
Jos minä taas
nostan rimaa,,,,
Pitää ympäristö minua
Niinkuin työtoverini
aikoinaan,,,,
Liiaksi työhöni
uppoutuneena.....

Totesivat minut
liian ahnaaksi,,,,
Eläkkeelle saivat
minut siirrettyä
Patalaiskojen nahat
eivät kutinatta
ahkeruuden eritettä
hikeä kestäneet
Suurin osa heistä
eläkepaperinsa
Iho ja sukupuolitautien
poliklinikalta....
Kun olivat töissään
aikansa....
Loppuun kuivuneet

Senhän minä vain
halusin sanoa
Älkää hyvät ihmiset
suosiko huokailijaa
Pitäis sitä vanhassakin
Sanomisissaan edes
olla jotain terää