Kovin  oli tyyntä
Peloittavan
hiljaista
Niinkuin silloin
joskus
Suurten muutosten
edeltä
Varoittivatkos
vain vaistot
vanhaa miestä
Muistatkos
mitä sitten kun
oikein oli
pitkään ollut
Elämä ilotonta
Sanottu ei hyvää
ei ilkeätä sanaa
Hymy nousi
huulille vain
Parhaat tunnot
vahingon ilosta

Kovin tyyntä
Peloittavan
hiljaista
Mittaili puntarin
anturit
ilmanpainetta
alhaista
Muistatkos mitä
sitten kun
Oikein pitkään
oli elämä ollut
kuin elotonta
Tänään kait kaikki
vyöryy meri yli
laitojensa
Sanottu ei vielä ole
sitä myrskyn
laukaisevaa sanaa
Milloin alkaa
milloin päättyy
Voisikohan ilma
sen jälkeen olla
Virkistävää hapokasta
Vai ajaiskohan vaan
kuin vanhan karhun
Vaarin talviunilleen