Oliko se yksi niistä
Silloisista
turhanaikaisista
Se oli se
Sen aiikainen
Käpylän Yhteiskoulun
Joka syksyinen ja
keväinen riesa
Siellähän me
Väitettettiin asiallisiksi
Kaikkea mikä
vähänkin muistutti
urheiluhenkisen
Ulkoiluasua
Väittivät joykut että
Kaikki oli laadittu
niin ettei sillä reitillä
voinut edes oikaista
Ja siellämissä olis
sitä konstia edes
voinut yrittää
Sielllä sitä ei ollut
Viisikymmen luvun
ankeassa alussa
Taistelutehtävissä
kaatuneiden kummuilla
rastia etsien
Sinne sun tänne
Huohottaen laukata
Meillä oli vaan
yksi ainoa sääntö
Ylittää ei saanut
edes ryömimällä
Malmiin hautuumaan
junarataa
Vantaan jolea ei
vohkitulla veneellä
Ei alta murtuvia
jäitä myöten
Siitä vain oli
pidettävä huoli
Että meidät jotka
metsään muiden edeltä
Ykkösrastille ekoina
Viimeiselle rastille
punaposkisina
kovasti huohottaen
Bostonit röyhyten
Ensimmäisenä
ykkösrastille
Viimeisenä viimeiselle
Niinä pimeinä ja
syksyisinä
Jolloin pimeiys tuli
Menneitä aikoja 
aikaisemmin
Ajatelkaapas
paria tusinaa
suunnistukseen
kartellen suhtautuvaa
Kun aamusesta
metsään lähteneet
Eivät vielä ennen
puoltayötä olleet
maaliin saapuneet
Mutt mehän olimme
niitä sitkaita ensimmäisiä
sodanjälkeisiä
sukupolvia
Valoisasta pimeään
Me emme paikkaamme
emmekä tehtäväämme
kesken jättäneet