Vähiinhän ne
käyvät
ennenkuin
loppuvat...
Vanhan miehen
ajatukset ja
viime talven lumet
ellei uutta sada
loppuvat...

Musta on 
vähemmän
puoleensa kutsuva
Kunnes taas
mistä kummasta
Jotain uutta ja
vihreää jostakin
hennosti orastaa....
Vai josko se taas
valkeaks muuttuis
puhtaaksi kirjoitettu
Odottais.....
Uutta alkua...
ajatuksen kultajyvää

Vähiinhän ne käy
Vaarin on aika....
Kaikkea vanhaa
puhki kirjoittaa
moneen kertaan...
Toistan toistojen
toistoja....
Poistan turhia
mieleeni pesiytyneitä
harhautuneita
muistoja....
Toivottavasti vielä
näidenkin päälle
Unohduksen lunta
Harmaan ja....
arkisen päälle

Valkoinen tyhjä
paperi on
vanhalle miehelle
henkinen haaste
Taas sitä voin
pohtia hetken....
Miten paljon voin
tekemisiäni vain
vähän kaunistella
Karistanut olen nyt
kaiikki mieltäni
painavat..

Todisteina raskauttavat
Nyt minä suussani
mutustelen noita
makeimpia sanoja...
Riisun hänet vieläkin
ahnaalla katseella
Vähennän itsekin
runoilijan rooliasua
Kohtaammekos yhdessä
vielä tämänkin::
Hurmahenkiset kevään